luonto
Suomi
Substantiivi
- maapallolla kaikki, mikä ei ole ihmisen rakentamaa tai järjestelemää
- (arkikieltä) luonne
- Mulla on semmonen luonto, että perään en anna.
- (mytologia) suojelushaltija
Ääntäminen
- IPA: /ˈluo̯nt̪o/,
- tavutus: luon‧to
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonto | luonnot |
| genetiivi | luonnon | luontojen |
| partitiivi | luontoa | luontoja |
| akkusatiivi | luonto; luonnon |
luonnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonnossa | luonnoissa |
| elatiivi | luonnosta | luonnoista |
| illatiivi | luontoon | luontoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonnolla | luonnoilla |
| ablatiivi | luonnolta | luonnoilta |
| allatiivi | luonnolle | luonnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luontona | luontoina |
| translatiivi | luonnoksi | luonnoiksi |
| abessiivi | luonnotta | luonnoitta |
| instruktiivi | – | luonnoin |
| komitatiivi | – | luontoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luonno- | |
| vahva vartalo | luonto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
verbi luoda + johdin -nto ;[1][2][3] Suomen etymologisen sanakirjan mukaan lähin kantasana on kuitenkin luonta.[4]
Käännökset
|
Ks. luonne |
Liittyvät sanat
- ekologia
- luonne
- luonnokas
- luonnostaan
- luontainen, luonnonvarainen
- luonnollisesti
- luonnollistaa
- luonnontilainen
- luonnonvarainen
- luonnotar
- luonnokas
- luontua
- ympäristö
Johdokset
- adjektiivit: luonnollinen, luonnoton, luonteva, luontoinen
Yhdyssanat
ihmisluonto, luonnonaarre, luonnonaihe, luonnonaine, luonnonalue, luonnonannin, luonnonasfaltti, luonnonaste, luonnonedellytys, luonnonelinkeino, luonnonelämys, luonnonelämä, luonnonesine, luonnoneste, luonnonetu, luonnonfilosofi, luonnonfilosofia, luonnonhaaveilu, luonnonhaltija, luonnonharmaa, luonnonharrastus, luonnonhartsi, luonnonhavainto, luonnonheinä, luonnonhistoria, luonnonhius, luonnonihme, luonnonilmiö, luonnonjogurtti, luonnonjärjestys, luonnonjää, luonnonkaasu, luonnonkansa, luonnonkasvi, luonnonkatastrofi, luonnonkierto, luonnonkihara, luonnonkivi, luonnonkosmetiikka, luonnonkuitu, luonnonkukka, luonnonkumi, luonnonkylvö, luonnonlahja, luonnonlaidun, luonnonlaki, luonnonlanta, luonnonlapsi, luonnonlyriikka, luonnonlyyrikko, luonnonlääke, luonnonlääkintä, luonnonmenetelmä, luonnonmetsä, luonnonmukainen, luonnonmullistus, luonnonmuodostuma, luonnonniitty, luonnonnurmi, luonnonoikeus, luonnonoikku, luonnonoppi, luonnonpalvonta, luonnonpuisto, luonnonraikas, luonnonraiskaus, luonnonrakkaus, luonnonrauha, luonnonravinto, luonnonrikkaus, luonnonsatama, luonnonsiemennys, luonnonsilkki, luonnonsuoli, luonnonsäästiö, luonnontaiteilija, luonnontalous, luonnontapahtuma, luonnontiede, luonnontieto, luonnontila, luonnontuote, luonnontöpö, luonnonuskonto, luonnonvaisto, luonnonvalinta, luonnonvalo, luonnonvara, luonnonvarasto, luonnonvoima, luonnonväri, luonnonväärä, luonnonystävä, luonnonääni, luontoaihe, luontoaktivisti, luontoelokuva, luontoemo, luontofilmi, luontohavainto, luontokappale, luontokato, luontokerho, luontokuva, luontopolku, luontoretki, luontoäiti, lähiluonto, metsäluonto, saaristoluonto
Idiomit
- luonto kutsuu tuntea tarvetta ulostaa
Aiheesta muualla
- luonto Kielitoimiston sanakirjassa
- luonto Tieteen termipankissa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus
- Artikkeli 997 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 239 Epäproduktiivinen ntO-johdostyyppi; hallinto vs. hallinta
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ *Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.10.2024
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. luonto.