luuska (10)
Venäjän sanasta лошадь (lóšad) ’hevonen’ < turkista (alaşa ’kuormahevonen’). Suomen sanan kielteiseen sävyyn on mahdollisesti vaikuttanut assosiaatio luisevuuteen.[1]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luuska | luuskat |
genetiivi | luuskan | luuskien (luuskain) |
partitiivi | luuskaa | luuskia |
akkusatiivi | luuska; luuskan |
luuskat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luuskassa | luuskissa |
elatiivi | luuskasta | luuskista |
illatiivi | luuskaan | luuskiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luuskalla | luuskilla |
ablatiivi | luuskalta | luuskilta |
allatiivi | luuskalle | luuskille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luuskana | luuskina |
translatiivi | luuskaksi | luuskiksi |
abessiivi | luuskatta | luuskitta |
instruktiivi | – | luuskin |
komitatiivi | – | luuskine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | luuska- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Ks. koni |