luuska

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan luuska merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan luuska sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten luuska sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta luuska on tässä. Sanan luuska määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananluuska määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

luuska (10)

  1. (halventava) laiha, huono hevonen
  2. (arkikieltä, halventava) irrallista elämää viettävä nainen, erityisesti katunainen
  3. (arkikieltä, halventava) (varsinkin ruma) vanha nainen

Ääntäminen

  • IPA: /ˈluːskɑ/
  • tavutus: luus‧ka

Etymologia

Venäjän sanasta лошадь ‎(lóšad) ’hevonen’ < turkista (alaşa ’kuormahevonen’). Suomen sanan kielteiseen sävyyn on mahdollisesti vaikuttanut assosiaatio luisevuuteen.[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luuska luuskat
genetiivi luuskan luuskien
(luuskain)
partitiivi luuskaa luuskia
akkusatiivi luuska;
luuskan
luuskat
sisäpaikallissijat
inessiivi luuskassa luuskissa
elatiivi luuskasta luuskista
illatiivi luuskaan luuskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luuskalla luuskilla
ablatiivi luuskalta luuskilta
allatiivi luuskalle luuskille
muut sijamuodot
essiivi luuskana luuskina
translatiivi luuskaksi luuskiksi
abessiivi luuskatta luuskitta
instruktiivi luuskin
komitatiivi luuskine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luuska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Anagrammit

kaulus, kulaus, kuulas

Aiheesta muualla

  • luuska Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.