koni (5)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koni | konit |
| genetiivi | konin | konien (konein) |
| partitiivi | konia | koneja |
| akkusatiivi | koni; konin |
konit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | konissa | koneissa |
| elatiivi | konista | koneista |
| illatiivi | koniin | koneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | konilla | koneilla |
| ablatiivi | konilta | koneilta |
| allatiivi | konille | koneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | konina | koneina |
| translatiivi | koniksi | koneiksi |
| abessiivi | konitta | koneitta |
| instruktiivi | – | konein |
| komitatiivi | – | koneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
koni
koni
koni (gen koni, part koni)