kartio (3)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kartio | kartiot |
genetiivi | kartion | kartioiden kartioitten |
partitiivi | kartiota | kartioita |
akkusatiivi | kartio; kartion |
kartiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kartiossa | kartioissa |
elatiivi | kartiosta | kartioista |
illatiivi | kartioon | kartioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kartiolla | kartioilla |
ablatiivi | kartiolta | kartioilta |
allatiivi | kartiolle | kartioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kartiona | kartioina |
translatiivi | kartioksi | kartioiksi |
abessiivi | kartiotta | kartioitta |
instruktiivi | – | kartioin |
komitatiivi | – | kartioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kartio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637 (muodossa cartio)[1]
kaksoiskartio, kartiohammaspyörä, kartiokulma, kartioleikkaus, kartiolisäke, kartiopinta, kartioprojektio, särmäkartio, ympyräkartio