luutnantti

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan luutnantti merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan luutnantti sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten luutnantti sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta luutnantti on tässä. Sanan luutnantti määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananluutnantti määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

luutnantti (5-C)[1]

  1. (sodankäynti) vänrikin ja yliluutnantin arvojen väliin sijoittuva sotilasarvo; sellaisen arvon haltija
    Reservin luutnantiksi voi päästä saamalla ylennyksen suorittamalla ensin reserviupseerikoulun varusmiesaikana.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈluːt̪nɑnt̪ːi/
  • tavutus: luut‧nant‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luutnantti luutnantit
genetiivi luutnantin luutnanttien
(luutnanttein)
partitiivi luutnanttia luutnantteja
akkusatiivi luutnantti;
luutnantin
luutnantit
sisäpaikallissijat
inessiivi luutnantissa luutnanteissa
elatiivi luutnantista luutnanteista
illatiivi luutnanttiin luutnantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luutnantilla luutnanteilla
ablatiivi luutnantilta luutnanteilta
allatiivi luutnantille luutnanteille
muut sijamuodot
essiivi luutnanttina luutnantteina
translatiivi luutnantiksi luutnanteiksi
abessiivi luutnantitta luutnanteitta
instruktiivi luutnantein
komitatiivi luutnantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo luutnanti-
vahva vartalo luutnantti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

< ruotsi < ranska[2]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

aliluutnantti, everstiluutnantti, kapteeniluutnantti, kenraaliluutnantti, yliluutnantti

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.