mennyt (47)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mennyt | menneet |
genetiivi | menneen | menneiden menneitten |
partitiivi | mennyttä | menneitä |
akkusatiivi | mennyt; menneen | menneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | menneessä | menneissä |
elatiivi | menneestä | menneistä |
illatiivi | menneeseen | menneisiin menneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | menneellä | menneillä |
ablatiivi | menneeltä | menneiltä |
allatiivi | menneelle | menneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | menneenä | menneinä |
translatiivi | menneeksi | menneiksi |
abessiivi | menneettä | menneittä |
instruktiivi | – | mennein |
komitatiivi | – | menneine |
mennyt
edesmennyt, ohimennyt, poismennyt
mennyt
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mennyt | menneet |
genetiivi | menneen | menneiden menneitten |
partitiivi | mennyttä | menneitä |
akkusatiivi | mennyt; menneen | menneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | menneessä | menneissä |
elatiivi | menneestä | menneistä |
illatiivi | menneeseen | menneisiin menneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | menneellä | menneillä |
ablatiivi | menneeltä | menneiltä |
allatiivi | menneelle | menneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | menneenä | menneinä |
translatiivi | menneeksi | menneiksi |
abessiivi | menneettä | menneittä |
instruktiivi | – | mennein |
komitatiivi | – | menneine |