meno

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan meno merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan meno sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten meno sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta meno on tässä. Sanan meno määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananmeno määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Meno

Suomi

Substantiivi

meno (1)

  1. yhdensuuntainen liike johonkin, poispäin
    Lomalle meno saa kansan liikkeelle.
    Nukkumaan meno tahtoo jäädä liian myöhäiseen.
  2. rahan kuluminen johonkin tarkoitukseen
    Menoja täytyisi vähän hillitä, rahat eivät kohta riitä millään.
  3. tapahtuvat asiat, tapahtumat itse niihin vaikuttamatta
    Villiä menoa, kovaa menoa, maailman menoa, menoa ja meininkiä
  4. ulkona käynti kodin ulkopuolella
    Minulla on illaksi menoa, olen kursseilla.
    Eikö noita menoja voisi vähän hillitä, koulukin alkaa kärsiä?

Ääntäminen

  • IPA: /ˈmeno/
  • tavutus: me‧no

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi meno menot
genetiivi menon menojen
partitiivi menoa menoja
akkusatiivi meno;
menon 		menot
sisäpaikallissijat
inessiivi menossa menoissa
elatiivi menosta menoista
illatiivi menoon menoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi menolla menoilla
ablatiivi menolta menoilta
allatiivi menolle menoille
muut sijamuodot
essiivi menona menoina
translatiivi menoksi menoiksi
abessiivi menotta menoitta
instruktiivi – menoin
komitatiivi – menoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo meno-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia

mennä + -o[1]

Käännökset

1. liike poispäin
2. talous

Liittyvät sanat

Vastakohdat
Yhdyssanat

henkilömeno, kirkonmeno, menoarvio, menoerä, menojäännös, menojäännöspoisto, menoliikenne, menolippu, menomatka, menopuoli, menosuunta, menotili, menotosite, menotuuli, menovesi, palvontameno

Idiomit

Aiheesta muualla

  • meno Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 73, 865 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Adverbi

meno

  1. vähemmän
  2. miinus

Verbi

meno

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä menare
  1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”meno”.
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot