kulu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulu | kulut |
genetiivi | kulun | kulujen |
partitiivi | kulua | kuluja |
akkusatiivi | kulu; kulun |
kulut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kulussa | kuluissa |
elatiivi | kulusta | kuluista |
illatiivi | kuluun | kuluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kululla | kuluilla |
ablatiivi | kululta | kuluilta |
allatiivi | kululle | kuluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuluna | kuluina |
translatiivi | kuluksi | kuluiksi |
abessiivi | kulutta | kuluitta |
instruktiivi | – | kuluin |
komitatiivi | – | kuluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kulu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu
kulu
kulu
kulu (gen. kulu, part. kulu)
Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
---|---|---|
Nominatiivi | kulu | kulud |
Genetiivi | kulu | kulude |
Partitiivi | kulu | kulusid |
Illatiivi | kulusse | kuludesse |