meri
 |
Suomi
Substantiivi
meri (24)
- laaja maapalloa peittävä vesimuodostuma, jossa on suolaista vettä
- (murteellinen) se ilmansuunta, jossa meri sijaitsee, yleensä etelä tai länsi
Ääntäminen
- IPA: /ˈmeri/
- tavutus: me‧ri
Taivutus
- Sanan taivutus on säännöllinen, mutta poikkeaa vokaalisoinnusta siinä, että partitiivimuodossa on etuvokaalin ä sijaan takavokaali a, merta.
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | meri | meret |
| genetiivi | meren | merien merten |
| partitiivi | merta | meriä |
| akkusatiivi | meri; meren |
meret |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | meressä | merissä |
| elatiivi | merestä | meristä |
| illatiivi | mereen | meriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | merellä | merillä |
| ablatiivi | mereltä | meriltä |
| allatiivi | merelle | merille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | merenä (mernä) |
merinä |
| translatiivi | mereksi | meriksi |
| abessiivi | merettä | merittä |
| instruktiivi | – | merin |
| komitatiivi | – | merine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mere- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mer- | |
Etymologia
Käännökset
|
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: merellinen
- adverbit: meritse
Yhdyssanat
aavameri, Ahvenanmeri, aluemeri, avomeri, huutomeri, ihmismeri, Itämeri, Japaninmeri, jäämeri, Karibianmeri, kukkameri, laskumeri, latomeri, liekkimeri, matalameri, merenantimet, merenjumala, merenkulku, Merenkurkku, merenkäynti, merenlahti, merenmittaus, merenneito, merenpinta, merensaari, merenselkä, merensuojelu, merensyvänne, merentuoksu, merentutkimus, merenulappa, merenvaha, merenvihreä, meriahven, merialue, merialus, meriantura, meriarkeologia, meribiologia, merieläin, merielämä, merienkeli, meriensuojelu, merihanhi, meriharakka, merihauki, meriheinä, merihenki, meriherruus, merihevonen, merihiekka, merihirviö, merihätä, meri-ilma, meri-ilmasto, merijalkaväki, merikaali, merikaapeli, merikadetti, merikaisla, merikalastus, merikanuuna, merikapteeni, merikarhu, merikartta, merikasvi, merikasvisto, merikelpoinen, merikelpoisuus, merikerrostuma, merikipeä, merikortti, merikotka, merikrotti, merikuljetus, merikurkku, merikylpylä, merikäärme, merileijona, merilevä, meriliikenne, merililja, merilintu, merilohi, merilohikäärme, merilokki, merilukit, meriläinen, merimaali, merimahti, merimaili, merimaisema, merimakkara, merimatka, merimerkki, merimies, merimiina, merineula, merioikeus, merionnettomuus, meripalvelus, meripelastus, meripelastusalus, meripelastushelikopteri, meripeninkulma, meripeto, meripihka, meripoika, meripuolustus, meripyynti, meriraja, merireitti, merirosvo, merisaarto, merisairas, merisairaus, merisara, merisavu, meriselitys, merisika, merisipuli, merisota, merisotilas, meristrategia, merisumu, merisuola, merisää, meritaimen, meritaistelu, meritekniikka, meriteräs, meritie, meritiede, meriturma, meriturvallisuus, merituuli, meritähti, meriupseeri, merivahinko, merivakuutus, merivakuutusyhtiö, merivalta, merivaltio, merivalvonta, merivartija, merivartio, merivartioalus, merivartioasema, merivartiointi, merivartiosto, merivartiovene, merivene, merivesi, meriviitta, merivirta, merivoimat, merivuokko, meriväki, meriyhteys, Norjanmeri, pallomeri, Pohjanmeri, reunameri, sisämeri, sivumeri, syvämeri, tulimeri, ulkomeri, valomeri, valtameri, välimeri
Sanaliitot
Idiomit
- ei mennä merta edemmäs kalaan
Aiheesta muualla
- meri Kielitoimiston sanakirjassa
- meri Suomen murteiden sanakirjassa
- meri Tieteen termipankissa
- meri Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkelit 1017, 1116, 3478 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Italia
Adjektiivi
meri
- (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta mero
Karjala
Substantiivi
meri
Lähteet
- Karjalan kielen verkkosanakirja / toimittanut: Marja Torikka ; verkkosovellus: Jari Vihtari. Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2009.
Livvi
Substantiivi
meri
Lähteet
- Sanakniigu / onego.ru
Vepsä
Substantiivi
meri (yks. gen. meren, mon. part. merid)
Liittyvät sanat
Lähteet
- Vepsu-latviešu vārdnīca / Aldis Rozentāls. Rīgā: 2008
- Vepsu-latviešu vārdnīca (Ladattava PDF 1.29 Mt)
Viro
Substantiivi
meri (yks. gen. mere, yks. part. merd, adit. merre)
- meri
- Käisin meres ujumas.
- Kävin meressä uimassa.
- Käisin meres ujumas.
Taivutus
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | meri | mered |
| Genetiivi | mere | merede |
| Partitiivi | merd | meresid |
| Illatiivi | merre meresse |
meredesse |
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- meri Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- meri sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Lähteet
- Soome-eesti suursõnaraamat / Eesti Keele Instituut, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. – Tallinn : Eesti Keele Instituut; Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2003.
Võro
Substantiivi
meri (yks. gen. mere, yks. part. merd)
Lähteet
- Võro-eesti synaraamat / Jüvä Sullõv. – Tarto : Võro instituut, 2002.
- Verkkoversio: Synaraamat
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.