mukiinmenevä

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan mukiinmenevä merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan mukiinmenevä sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten mukiinmenevä sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta mukiinmenevä on tässä. Sanan mukiinmenevä määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananmukiinmenevä määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Adjektiivi

mukiinmenevä (10) (komparatiivi mukiinmenevämpi, superlatiivi mukiinmenevin) (taivutus )

  1. (arkikieltä) sopiva
  2. (arkikieltä) tyydyttävä

Ääntäminen

  • IPA: /ˈmukiːnˌmeneʋæ/
  • tavutus: mu‧kiin‧me‧ne‧vä

Etymologia

Sanasta muka, vrt. mukava, mukailla.

Nykysuomen etymologinen sanakirja selittää sanan olevan illatiivi sanavartalosta *muka- (vrt. mukana)[1]

Maunu Sinnemäen toimittaman Lentävien lauseiden sanakirjan[2] mukaan sanonta on peräisin Kalevalan morsiamen itkettämisrunosta:

Ei neiti minun näköinen
osaa orjana eleä,
muista ei mukihin mennä,
olla aina alla kynsin.[3]

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004
  2. Lentävien lauseiden sanakirja. Maunu Sinnemäki (toim.). Keuruu: Otava 1989. ISBN 951-1-10962-6
  3. Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 22. runo, v. 211–213.