Hei, olet tullut tänne etsimään sanan
mutta merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan
mutta sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten
mutta sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta
mutta on tässä. Sanan
mutta määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanan
mutta määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Suomi
Konjunktio
mutta
- (rinnastuskonjunktio) adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
- Heli tuli paikalle ajoissa, mutta Jaakko ei.
- Olisin halunnut lähteä heidän mukaansa, mutta en ehtinyt.
- vastakohtaparin edellinen jäsen sisältää us. myönnytyksen: tosin, kyllä, vaikkakin tms.; jälkimmäinen jäsen ilmaisee us. varauksen, tarkennuksen tm. lisäyksen: kuitenkin, sittenkin, joka tapauksessa
- Hän on nyt työmatkalla mutta palaa huomenna.
- Yritin suostutella häntä mutta turhaan.
- erik. liittämässä tähdennystä, täsmennystä, selitystä, perustelua tms. edeltävään ilmaukseen
- Kaikki olivat innoissaan asiasta mutta varsinkin Matti.
- Se ruoka on hyvää mutta myös terveellistä.
- aloittamassa vastaväitettä tai sen sävyistä kysymystä
- En nyt viitsisi lähteä kauppaan. -Mutta mehän sovimme, että lähdet.
- Mutta voiko sellainen käytännössä onnistua?
- aloittamassa anteeksipyyntöön liittyvää kysymystä, pyyntöä, vaatimusta, väitettä, selitystä tms.
- Anteeksi, mutta voisitteko kertoa, missä kirjasto on?
- Suokaa anteeksi, mutta täällä ei nyt ole enää vapaita paikkoja.
- liittämässä edellä esitettyyn ilmausta, joka tuo esiin uuden aiheen, ajatuksen, käänteen tai merkitystä vailla aloittaa esityksen
- Mutta aluksi täytyy hieman valaista asiaa.
- Ei mutta lähdetäänpäs kävelylle kun on noin kaunis sää!
- erik. kysymyksissä ja huudahduksissa, jotka ilmaisevat hämmästystä, ilahtumista, nuhtelemista, kiusoittelua, harmia, välinpitämättömyyttä tms.
- Mutta sehän on aivan uskomatonta!
- Melko kallishan se on, mutta olkoon!
Ääntäminen
- IPA: /ˈmut̪ːɑ/
- tavutus: mut‧ta
Etymologia
Sana on peräisin muu-pronominista. Yhden teorian mukaan sen yksikön partitiivista, muuta-sanasta[1], joilloin merkityksenkehitys lienee seuraavanlainen: ’ei muuta kuin’ > ’ainoastaan’ > ’vaan’ > ’mutta’[2].
Toisen teorian mukaan sanassa on sama -tta-pääte, joka esiintyy myös konjunktioissa että ja jotta. Päätteen on arveltu ilmaisevan vailla olemista, kautta kulkemista tai tapaa.[3]
Kolmannen teorian mukaan -tta on abessiivin sija pääte, jolloin muuta olisi alkuaan ollut *muutta ’ilman muuta’[4].
Käännökset
1. adversatiivinen konjunktio, joka yhdistää kaksi rinnakkaista toistensa vastakkaismerkityksiä sisältävää lausetta
Aiheesta muualla
- mutta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
mutta
- (puhekieltä) vastaväite
- Ei mitään muttia!
- (puhekieltä) ongelma
- Valitettavasti asiassa on yksi mutta.
Käännökset
Aiheesta muualla
- mutta Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 457, 3843 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kambera
Verbi
mutta
- oksentaa
Ruotsi
Substantiivi
mutta yl. (1) (yks. määr. muttan, mon. epämäär. muttor, mon. määr. muttorna)
- (alatyyliä) naisen sukuelimet
Liittyvät sanat
Synonyymit
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 393–394. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 59-60
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.