ä

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan ä merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan ä sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten ä sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta ä on tässä. Sanan ä määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananä määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: -a, a, a-, a., A, á, Á, à, À, ă, Ă, , , , , , , , , â, Â, , , , , , , , , ǎ, Ǎ, ǻ, Ǻ, ǟ, Ǟ, ã, Ã, ȧ, Ȧ, ǡ, Ǡ, ą, Ą, ā, Ā, , , ȁ, Ȁ, , , , , å, Å, , Ä

Kansainvälinen

edellinen å
ä
seuraava ö
Unicode-merkki:

ä

  • Koodipaikka: U+00E4
  • Nimi: LATIN SMALL LETTER A WITH DIAERESIS

Aakkonen

ä

  1. latinalainen pieni kirjain A ja treema; Unicode-merkki U+00E4

Huomautukset

  • Esiintyy pohjoismaisissa kielissä, saksassa sekä useissa uralilaisissa kielissä kuten suomessa ja virossa.

Liittyvät sanat

kirjaimet

Symboli

ä

  1. (IPA) lavea väljä keskivokaali

Ääntäminen

 IPA:

Suomi

Aakkonen

ä (ää) (iso kirjain Ä)

  1. pieni kirjain, aakkosten 28. kirjain

Ääntäminen

Äännetään väljänä laveana etuvokaalina. Lyhyenä ja pitkänä ("ää") äännettäessä äänteissä ei ole laadullista eroa.[1]

Erikseen lausuttuna

Katso myös

Liivi

Aakkonen

ä

  • liivin aakosten kirjain; aakkostus: 3.

Ääntäminen

Liittyvät sanat

  • (iso kirjain) Ä
  • (pitkä muoto) ǟ

Pohjoissaame

Aakkonen

ä (iso kirjain Ä)

  1. pienaakkonen, aakkosten 34. kirjain

Katso myös

Ruotsi

Aakkonen

ä (iso kirjain Ä)

  1. pieni kirjain, aakkosten 28. kirjain

Ääntäminen

Verbi

ä (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. (puhekieltä) (taivutusmuoto) aktiivin preesensmuoto verbistä vara

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

Tataari

Konjunktio

ä

  1. (rinnastuskonjunktio) mutta

Liittyvät sanat

Synonyymit

Viro

Aakkonen

ä (ää) (iso kirjain Ä)

  1. pieni kirjain, aakkosten 28. kirjain

Katso myös

Ääntäminen

Äännetään väljänä laveana etuvokaalina. Lyhyenä ja pitkänä ("ää") äännettäessä äänteissä ei ole laadullista eroa.

Viitteet

  1. Karlsson, Fred: Suomen peruskielioppi, s. 26–27. 4. laajennettu ja uudistettu painos. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2009. ISBN 978-952-222-097-4.