k

Katso myös: -k, k., K, ḱ, Ḱ, ǩ, Ǩ, ķ, Ķ

k (koo) (iso kirjain K)

1. latinalaisen aakkoston kirjain, suomen aakkostossa 11.
2. (IPA) soinniton velaarinen klusiili

 IPA:

k

1. SI-järjestelmässä kilon lyhenne (tuhat, 10³).
2. Tietotekniikassa käytetty lyhenne, 1024. Myös 1000.
3. katu

   Mannerheimink 3

• k.

k (koo) (iso kirjain K)

1. pieni kirjain, aakkosten 11. kirjain

/k/ äännetään soinnittomana aspiroimattomana velaarisena klusiilina:

• IPA: , etuvokaalien edellä etisempänä ^[1]

• "koo"
• IPA: /koː/

• Suomen kielen aakkoset: A a, B b, C c, D d, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, O o, P p, Q q, R r, S s (Š š), T t, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z (Ž ž), Å å, Ä ä, Ö ö

k (iso kirjain K)

1. pienaakkonen, aakkosten 14. kirjain

• Pohjoissaamen kielen aakkoset: A a, Á á, B b, C c, Č č, D d, Рđ, E e, F f, G g, H h, I i, J j, K k, L l, M m, N n, Ŋ ŋ, O o, P p, Q q, R r, S s, Š š, T t, Ŧ ŧ, U u, V v, W w, X x, Y y, Z z, Ž ž, Ä ä, Ö ö, Å å

k

1. -een, -lle, luo, kohti, lähelle (+ datiivi)

   Jdu k tobě – Tulen luoksesi.

   Petr je k Evě hodný, ale ke Karle ne. – Petr on mukava Evalle, muttei Karlalle.

• tiettyjen kirjainten edellä muodossa ke

k (ke, ka) (iso kirjain K)

1. pieni kirjain, aakkosten 14. kirjain

/k/ äännetään soinnittomana aspiroimattomana velaarisena klusiilina:

• IPA: , etuvokaalien edellä etisempänä