normi

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan normi merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan normi sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten normi sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta normi on tässä. Sanan normi määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanannormi määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Normi

Suomi

Adjektiivi

normi

  1. (puhekieltä) normaali
    se oli ihan normi

Ääntäminen

  • IPA: /ˈnormi/
  • tavutus: nor‧mi

Substantiivi

normi (5)

  1. sääntö, määräys, ohje, periaate, malli
  2. yhteiskunnalliset käyttäytymissäännöt; käskyt, kiellot, luvat, velvollisuudet ja lait
  3. yhteisön jäseniä ohjaava vuorovaikutuksen muoto
  4. keskimääräinen moraalikäsitys
  5. yhteisön yleisimpien perinteiden kokonaisuus
  6. (matematiikka) kuvaus, joka asettaa jokaista lineaariavaruuden alkiota vastaamaan reaaliluvun, yleisimmin pituuden vektoriavaruuden vektoreille

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi normi normit
genetiivi normin normien
(normein)
partitiivi normia normeja
akkusatiivi normi;
normin
normit
sisäpaikallissijat
inessiivi normissa normeissa
elatiivi normista normeista
illatiivi normiin normeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi normilla normeilla
ablatiivi normilta normeilta
allatiivi normille normeille
muut sijamuodot
essiivi normina normeina
translatiivi normiksi normeiksi
abessiivi normitta normeitta
instruktiivi normein
komitatiivi normeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo normi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

arvostelunormi, käyttäytymisnormi, moraalinormi, normijärjestelmä, normipaine, normipalkka, normisidonnaisuus, oikeusnormi, riittävyysnormi, tuotantonormi, työnormi

Kroaatti

Substantiivi

normi

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta norma
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta norma
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta norma

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5