ominaisuus (40)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ominaisuus | ominaisuudet |
genetiivi | ominaisuuden | ominaisuuksien |
partitiivi | ominaisuutta | ominaisuuksia |
akkusatiivi | ominaisuus; ominaisuuden |
ominaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ominaisuudessa | ominaisuuksissa |
elatiivi | ominaisuudesta | ominaisuuksista |
illatiivi | ominaisuuteen | ominaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ominaisuudella | ominaisuuksilla |
ablatiivi | ominaisuudelta | ominaisuuksilta |
allatiivi | ominaisuudelle | ominaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ominaisuutena | ominaisuuksina |
translatiivi | ominaisuudeksi | ominaisuuksiksi |
abessiivi | ominaisuudetta | ominaisuuksitta |
instruktiivi | – | ominaisuuksin |
komitatiivi | – | ominaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ominaisuude- | |
vahva vartalo | ominaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
ominaisuut- |
sanan ominainen vartalosta ominais- ja suffiksista -uus
ajo-ominaisuus, erikoisominaisuus, hankinnaisominaisuus, ominaisuudennimi, perusominaisuus, rotuominaisuus, sukupuoliominaisuus