Katso myös: Origo |
origo (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | origo | origot |
genetiivi | origon | origojen origoiden origoitten |
partitiivi | origoa | origoita origoja |
akkusatiivi | origo; origon |
origot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | origossa | origoissa |
elatiivi | origosta | origoista |
illatiivi | origoon | origoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | origolla | origoilla |
ablatiivi | origolta | origoilta |
allatiivi | origolle | origoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | origona | origoina |
translatiivi | origoksi | origoiksi |
abessiivi | origotta | origoitta |
instruktiivi | – | origoin |
komitatiivi | – | origoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | origo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | orīgo | orīginēs |
akkusatiivi | orīginem | orīginēs |
genetiivi | orīginis | orīginum |
datiivi | orīginī | orīginibus |
ablatiivi | orīgine | orīginibus |
orīgo f. (3)
origo n. (yks. määr. origot, ei monikkoa)