osviitta

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan osviitta merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan osviitta sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten osviitta sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta osviitta on tässä. Sanan osviitta määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananosviitta määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

osviitta (9-C)[1]

  1. ohje, vihje, viite
    Rakentelijat voivat saada osviittoja parista aihetta käsittelevästä valokuvasta.
  2. suunnanosoittaja
    Vaiston ohjaamina pääsimme perille, vaikka tiellä ei ollut juuri lainkaan osviittoja.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈosʋiːt̪ːɑ/
  • tavutus: os‧viit‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osviitta osviitat
genetiivi osviitan osviittojen
(osviittain)
partitiivi osviittaa osviittoja
akkusatiivi osviitta;
osviitan
osviitat
sisäpaikallissijat
inessiivi osviitassa osviitoissa
elatiivi osviitasta osviitoista
illatiivi osviittaan osviittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi osviitalla osviitoilla
ablatiivi osviitalta osviitoilta
allatiivi osviitalle osviitoille
muut sijamuodot
essiivi osviittana osviittoina
translatiivi osviitaksi osviitoiksi
abessiivi osviitatta osviitoitta
instruktiivi osviitoin
komitatiivi osviittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo osviita-
vahva vartalo osviitta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

< venäjä[2]

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-C
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.