pino

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan pino merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan pino sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten pino sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta pino on tässä. Sanan pino määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpino määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

pino (1)

  1. useita esineitä tai kappaleita päällekkäin
    Pöydällä on pino lehtiä.
    pino halkoja
  2. (tietotekniikka) tietorakenne johon voidaan lisätä alkioita ja poistaa niistä päällimmäinen sekä tarkastella pinon tai päällimmäisen alkion tilaa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpino/
  • tavutus: pi‧no

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pino pinot
genetiivi pinon pinojen
partitiivi pinoa pinoja
akkusatiivi pino;
pinon
pinot
sisäpaikallissijat
inessiivi pinossa pinoissa
elatiivi pinosta pinoista
illatiivi pinoon pinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinolla pinoilla
ablatiivi pinolta pinoilta
allatiivi pinolle pinoille
muut sijamuodot
essiivi pinona pinoina
translatiivi pinoksi pinoiksi
abessiivi pinotta pinoitta
instruktiivi pinoin
komitatiivi pinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pino-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

asiakirjapino, halkopino, klapipino, paperipino, pinokuutiometri, pinotavara, propsipino, puupino

Aiheesta muualla

  • pino Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

pino m. (monikko pinos)

  1. mänty

Etymologia

Liittyvät sanat

Idiomit

  • quinto pino = hornan kuusi (kirj. 'viides män')

Esperanto

Substantiivi

pino m.

  1. mänty

Ido

Substantiivi

pino

  1. mänty

Italia

Substantiivi

pino m.

  1. mänty

Liittyvät sanat

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.