projektiivinen identifikaatio

projektiivinen identifikaatio

1. (psykologia) projisointia askeleen pidemmälle etenevä defenssimekanismi, jossa toisen henkilön odotetaan samaistuvan häneen sijoitettuun oman egon eli itsen hylkäämään mielen sisältöön joka koskee tosiasiallisesti itseä ja defenssiä käyttänyt henkilö saa säilytettyä yhteyden kyseiseen sijoitettuun mielen sisältöön tuon toisen henkilön kestävänä ominaisuutena joka ei koske lainkaan häntä tai johon hän ei itse syyllisty

• Eroaa projisoinnista siten, että projisointi koskee ajatusten ja tunteiden alkuperää. Projisointi on huomattavasti yksinkertaisempi defenssimekanismi ja se on vain alkuperän eli tunteiden lähteen kääntö itsen ulkopuolelta tulevaksi. Esimerkki: Projisoinnissa Henkilö A ei pidä henkilöstä B ("Henkilö A: En pidä Henkilöstä B") kääntyy muotoon Henkilö B ei taida pitää minusta ("Henkilö A: Henkilö B ei taida pitää minusta"). Projisoinnin lopputulos on että toista henkilöä syytetään ajatuksista tai tunteista, joita henkilöllä on itsellään mutta joita henkilö ei myönnä itselleen. Siksi projisointi on vastakkainen prosessi identifikaatiolle.
• Projektiivinen identifikaatio puolestaan on tunnistettu ja kuvattu sitä tapausta varten, jossa tapahtuu ominaisuuden siirto toiseen ihmiseen ja tapahtuu keskeisesti projisoinnista poiketen myös identifikaatio, mutta näin toimiva henkilö ymmärtää tuon ominaisuuden sijaitsevan vain siinä toisessa henkilössä, vaikka se ominaisuus on nimenomaan hänellä itsellään ja kuvaa täsmällisesti häntä itseään.

• pata kattilaa soimaa