itse

itse

1. omatoimisesti, henkilökohtaisesti

   Tein sen itse.

• IPA: /ˈit̪se/
• tavutus: it‧se

itse

1. (refleksiivinen) lauseen pääsanaan viittaavana appositiona käytettävä sana, joka korostaa nimenomaan lauseen subjektin eikä minkään muun tekevän jotakin

   Teitkö sen itse? Tietenkin, minä tein sen täysin itse. Ihmettelen usein itsekseni maailmanmenoa.

   Hän on päättänyt tehdä sen aivan itse.

   Hän on itse reilu ihminen joka ei valehtele.

   Vaunu lähti itse, kenenkään auttamatta, liikkeelle.

2. (refleksiivinen, ~ + omistusliite) korvaa lauseen subjektina olevan persoonapronominin tämän ollessa lauseen muuna jäsenenä: kts. itseni, itsesi, itsensä, itsemme, itsenne

   Itseäsi sinä voit siitä kiittää.

   Hän kiusaa itseään aivan turhaan.

alkuperäinen merkitys lienee ollut ’varjo’, josta substantiivin merkitys ’varjosielu’, josta pronominimerkitys^[1]

• itse Suomen murteiden sanakirjassa

itse (8)

1. (psykologia) ego; persoonan subjektiivinen kokemus tai näkemys oman olemuksensa ilmentymisestä (kokonaisuutena)
2. (parapsykologia) varjosielu, kaksoisolento tai etiäinen

   Mies halvaantui, kun hänen itsensä lähti omille teilleen.

   En se ollut minä, se oli minun itseni.

Taivutus on kuten sanalla "nalle".^[2] Monikkomuodosta käytössä on lähinnä partitiivimuoto "itsejään", esimerkiksi "Anna muidenkin olla omia itsejään." Siinäkin voisi vaihtoehtoisesti käyttää muotoilua: "Anna muidenkin olla oma itsensä."^[3]

• itsekkyys
• itsellisyys
• itseys

• adjektiivit: itsekseen, itsekäs, itsellinen, itsenäinen, itsetön
• adverbit: itse asiassa

itsearvostus, itsehallinto, itsehalveksinta, itsehalveksunta, itsehavainnointi, itsehedelmöitys, itsehillintä, itsehoito, itseihailu, itseilmaisu, itseinduktio, itseinho, itseironia, itseiva, itsekasvatus, itsekehu, itsekeskeinen, itsekidutus, itsekontrolli, itsekorostus, itsekritiikki, itsekunnioitus, itsekuri, itselaukaisin, itseluottamus, itsemurha, itsemurhaaja, itsensäpaljastaja, itsensäpaljastelu, itseoikaisu, itsepalvelu, itsepetos, itsepoiminta, itsepuolustus, itsepäinen, itsepölytys, itserahoitus, itserakas, itserakkaus, itseruoskinta, itsesensuuri, itsesiitos, itsesoimaus, itsesuggestio, itsesuojelu, itsesytyntä, itsesyytös, itsesäilytys, itsesääli, itsesäätely, itsetarkkailu, itsetarkoitus, itsetehostus, itsetilitys, itsetuho, itsetuntemus, itsetunto, itsetutkistelu, itsetypistys, itsetyydyttää, itsetyydytys, itsetyytyväinen, itsevalta, itsevaltainen, itsevaltias, itsevarma

• itse Kielitoimiston sanakirjassa
• itse Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 480 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa