itsensä

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan itsensä merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan itsensä sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten itsensä sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta itsensä on tässä. Sanan itsensä määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananitsensä määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Pronomini

itsensä (itse- (8) + -nsä)

  1. (refleksiivinen) sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihminen, eläin, esine tai asia, johon hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta josta hän puhuu tai kirjoittaa, on lauseen subjekti ja ko. ihminen, eläin, esine tai asia on predikaatin määre
    Esim. jos X sanoo Y:stä Hän on tehnyt ruokaa itselleen., tarkoittaa lause, että Y on tehnyt ruokaa Y:lle.
  2. (refleksiivinen) sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihmiset, eläimet, esineet tai asiat, joihin hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta joista hän puhuu tai kirjoittaa, ovat lauseen subjekti ja ko. ihmiset, eläimet, esineet tai asiat ovat predikaatin määre
    Esim. jos X sanoo ryhmä Y:stä He ovat tehneet ruokaa itselleen., tarkoittaa lause, että ryhmä Y on tehnyt ruokaa ryhmä Y:lle.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈit̪sensæˣ/
  • tavutus: it‧sen‧sä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi (hän ...) itse
(se ...) itse
(he ...) itse
(ne ...) itse 		–
genetiivi itsensä –
partitiivi itseänsä
itseään		 –
akkusatiivi itsensä –
sisäpaikallissijat
inessiivi itsessänsä
itsessään		 –
elatiivi itsestänsä
itsestään		 –
illatiivi itseensä –
ulkopaikallissijat
adessiivi itsellänsä
itsellään		 –
ablatiivi itseltänsä
itseltään		 –
allatiivi itsellensä
itselleen		 –
muut sijamuodot
essiivi itsenänsä
itsenään		 –
translatiivi itseksensä
itsekseen		 –
abessiivi (itsettänsä)
(itsettään)		 –
instruktiivi – –
komitatiivi – –

Käännökset

1. sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihminen, eläin, esine tai asia, johon hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta josta hän puhuu tai kirjoittaa, on sekä lauseen subjekti että lauseen predikaatin määre
(subjektina)
(han ...) själv yl. (miehestä)
(hon ...) själv yl. (naisesta)
(den ...) själv yl. (yleissukuisesta eläimestä, esineesta tai asiasta)
(det ...) självt yl. (neutrisukuisesta eläimestä, esineesta tai asiasta)
(objektina)
sig yl./n., sigsjälv yl., sigsjälvt n.
2. sana, jota puhuja tai kirjoittaja käyttää lauseen määreen tilalla, kun ihmiset, eläimet, esineet tai asiat, joihin hän ei viittaa katseella tai eleillä mutta joista hän puhuu tai kirjoittaa, ovat sekä lauseen subjekti että lauseen predikaatin määre
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot