puhuttu (1-C) (komparatiivi puhutumpi, superlatiivi puhutuin) (taivutus )
puhuttu
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhuttu | puhutut |
genetiivi | puhutun | puhuttujen |
partitiivi | puhuttua | puhuttuja |
akkusatiivi | puhuttu; puhutun |
puhutut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhutussa | puhutuissa |
elatiivi | puhutusta | puhutuista |
illatiivi | puhuttuun | puhuttuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhutulla | puhutuilla |
ablatiivi | puhutulta | puhutuilta |
allatiivi | puhutulle | puhutuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhuttuna | puhuttuina |
translatiivi | puhutuksi | puhutuiksi |
abessiivi | puhututta | puhutuitta |
instruktiivi | – | puhutuin |
komitatiivi | – | puhuttuine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | puhutu- | |
vahva vartalo | puhuttu- | |
konsonantti- vartalo |
- |