puna
Suomi
Substantiivi
puna (10)
Ääntäminen
- IPA: /ˈpunɑ/
- tavutus: pu‧na
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puna | punat |
| genetiivi | punan | punien (punain) |
| partitiivi | punaa | punia |
| akkusatiivi | puna; punan |
punat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | punassa | punissa |
| elatiivi | punasta | punista |
| illatiivi | punaan | puniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | punalla | punilla |
| ablatiivi | punalta | punilta |
| allatiivi | punalle | punille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | punana | punina |
| translatiivi | punaksi | puniksi |
| abessiivi | punatta | punitta |
| instruktiivi | – | punin |
| komitatiivi | – | punine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
alun perin tarkoittanut 'karvaa'[1]
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: punainen, punakka
- substantiivit: punaaminen, punainen, punakko, punaus
- verbit: punakoitua, punastella, punastua, punata, punehtua, punertua, punoittaa, punoittua
Yhdyssanat
huulipuna, infrapuna, poskipuna, puna-ahven, punaahven, puna-ailakki, puna-apila, puna-armeija, punaharmaa, punahehku, punaheltta, punaherukka, punahohse, punahohteinen, punahohto, punahohtoinen, punahome, punahonka, punahukka, punahuuli, punahuulinen, punaihoinen, punaisuus, punajuuri, punajuurikas, punajäkälä, punakaali, punakaarti, punakampela, punakapina, punakellertävä, punakellervä, punakeltainen, punakettu, punakirjava, punakoati, punakoiso, punakoralli, punakuiri, punakukkainen, punakuorinen, punakuvesukeltaja-antilooppi, punakuvioinen, punakylki, punakylkirastas, punakynä, punakärpässieni, punakääpä, punalakki, punalaukka, punalehti, punaleppä, punalevä, punalihainen, punalippu, punametalli, punamulta, punamuurahainen, punamyyrä, punanahka, punanenä, punanenäinen, punaoranssi, punapahkasieni, punapaita, punapeippi, punapippuri, punaposki, punaposkinen, punapurppura, punapuu, punapyökki, punapää, punaraitainen, punarinta, punaruskea, punaruutuinen, punasarja, punasiirtymä, punasikuri, punasilmäinen, punasimppu, punasipuli, punasolu, punasotka, punatakki, punatauti, punatiili, punatukka, punatulkku, punatähkä, punatähti, punavalkea, punavalkoinen, punavaloinen, punavarpunen, puna-vihersokea, punavihreä, punaviini, punaviiva, ruusunpuna, sinipuna, sinooperipuna, tulipuna, venetsianpuna, verenpuna
Aiheesta muualla
- puna Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
puna (10)
- jokin Andeilla esiintyvistä ruohotasankotyyppisistä biomeista
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
punanaurutimali, punanflamingo, punanhiirihaukka, punaniibis, punankaivaja, punankanastero, punanmaatyranni, punannokikana, punanpeukaloinen, punanpiikkipyrstö, punansirkkunen, punansirkku, punantapakulo, punantinami, punantylli
Aiheesta muualla
- Artikkeli 724 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Kroaatti
Adjektiivi
puna
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta pun
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta pun
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta pun
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta pun
- (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta pun
- (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta pun
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.