punta
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan punta merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan punta sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten punta sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta punta on tässä. Sanan punta määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananpunta määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
punta (10)
- joissakin maissa käytetyn rahayksikön nimi; Iso-Britannian punnan symboli on £
Ääntäminen
- IPA: /ˈpunt̪ɑ/
- tavutus: pun‧ta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | punta | punnat |
| genetiivi | punnan | puntien (puntain) |
| partitiivi | puntaa | puntia |
| akkusatiivi | punta; punnan |
punnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | punnassa | punnissa |
| elatiivi | punnasta | punnista |
| illatiivi | puntaan | puntiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | punnalla | punnilla |
| ablatiivi | punnalta | punnilta |
| allatiivi | punnalle | punnille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puntana | puntina |
| translatiivi | punnaksi | punniksi |
| abessiivi | punnatta | punnitta |
| instruktiivi | – | punnin |
| komitatiivi | – | puntine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | punna- | |
| vahva vartalo | punta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
englantilainen laina[1]
Käännökset
Aiheesta muualla
- punta Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
Substantiivi
punta f. (monikko puntas)
- pää, kärki (esineen)
- la punta de lanza – keihäänkärki
- (maantiede) kärki (niemen tms.)
- (sanonnoissa) pyssynpiippu
- votar a punta de fusil – äänestää pyssyllä uhattuna
Idiomit
- poner los pelos de punta – nostattaa karvat pystyyn
Verbi
punta
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntar
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntar
Italia
Substantiivi
punta f. (monikko punte)
Verbi
punta
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä puntare
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä puntare
Viitteet
- ↑ Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 308, 313, 314. Artikkelin verkkoversio.