Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puukko | puukot |
genetiivi | puukon | puukkojen |
partitiivi | puukkoa | puukkoja |
akkusatiivi | puukko; puukon |
puukot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puukossa | puukoissa |
elatiivi | puukosta | puukoista |
illatiivi | puukkoon | puukkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puukolla | puukoilla |
ablatiivi | puukolta | puukoilta |
allatiivi | puukolle | puukoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puukkona | puukkoina |
translatiivi | puukoksi | puukoiksi |
abessiivi | puukotta | puukoitta |
instruktiivi | – | puukoin |
komitatiivi | – | puukkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | puuko- | |
vahva vartalo | puukko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanan alkuperälle on kaksi selitystä:
Sanassa voi olla aineksia molemmilta tahoilta.[2]
metsästyspuukko, nylkypuukko, puukkohippa, puukkojunkkari, puukkomies, puukkosaha, puukkoseppä, puukkotappelu, puukonhaava, puukonhela, puukonisku, puukonkahva, puukonpisto, puukonpää, puukonterä, puukontuppi, sähköpuukko, tuppipuukko, vuolupuukko
puukko (monikko puukkos)