raja
 |
Suomi
Substantiivi
raja (9)
- se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
- se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa
- Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.
Ääntäminen
- IPA: /ˈrɑjɑ/,
- tavutus: ra‧ja
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raja | rajat |
| genetiivi | rajan | rajojen (rajain) |
| partitiivi | rajaa | rajoja |
| akkusatiivi | raja; rajan |
rajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rajassa | rajoissa |
| elatiivi | rajasta | rajoista |
| illatiivi | rajaan | rajoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rajalla | rajoilla |
| ablatiivi | rajalta | rajoilta |
| allatiivi | rajalle | rajoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rajana | rajoina |
| translatiivi | rajaksi | rajoiksi |
| abessiivi | rajatta | rajoitta |
| instruktiivi | – | rajoin |
| komitatiivi | – | rajoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
slaavilainen laina[1]
Käännökset
|
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: rajakkainen, rajalainen, rajallinen, rajaton
- adverbit: rajakkain, rajallisesti, rajaten, rajatusten
- substantiivit: rajaaminen, rajaus, rajoitus
- verbit: rajata, rajautua, rajoittaa, rajoittautua, rajoittua
Yhdyssanat
alaraja, alueraja, aluevesiraja, enimmäisraja, eteläraja, haamuraja, hiusraja, hylkäysraja, ikäraja, itäraja, kaakkoisraja, kalastusraja, karsintaraja, katonraja, kestävyysraja, kimmoraja, koillisraja, kuuloraja, kyllästymisraja, lumiraja, luoteisraja, länsiraja, metsänraja, murtoraja, puuraja, raja-aita, raja-alue, raja-arvo, raja-asema, raja-asukas, raja-asutus, rajaeste, rajaheitto, rajahinta, rajajoki, rajajääkäri, rajakahakka, rajakartta, rajakatkaisin, rajakauppa, rajakaupunki, rajakerros, rajakivi, rajakohta, rajakulma, rajakuormitus, rajakustannus, rajakylä, rajakäyrä, rajaliikenne, rajalinja, rajaloikkari, rajaloukkaus, rajalyönti, rajamaa, rajamerkki, rajametsä, rajamies, rajamitta, rajamuuri, rajanaapuri, rajanjärjestely, rajankäynti, rajanloikkaus, rajanopeus, rajanpinta, rajantarkastus, rajantarkistus, rajanveto, rajanylittäjä, rajanylitys, rajanylityspaikka, rajapaalu, rajapaikka, rajapallo, rajapartio, rajapuomi, rajapyykki, rajarauha, rajariita, rajarikko, rajaselkkaus, rajaseutu, rajasilta, rajasopimus, rajasulku, rajasävel, rajataistelu, rajatapaus, rajatarkastaja, rajatarkastus, rajatiede, rajatieto, rajatila, rajatulkki, rajatulli, rajatulo, rajatuomari, rajatuotto, rajavartija, rajavartio, rajavartiolaitos, rajavartiomies, rajavartiosto, rajavero, rajaviitta, rajaviiva, rajaviranomainen, rajavyöhyke, rajavälikohtaus, sivuraja, takaraja, tavunraja, tavuraja, tilusraja, toleranssiraja, tukanraja, tulliraja, tulvaraja, vaihteluraja, valtakunnanraja, vedenraja, vesiraja, viljelyraja, virheraja, vyöhykeraja, vähimmäisraja, yläraja, ääriraja
Aiheesta muualla
- raja Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
raja
- (murteellinen) kuluneesta kengästä
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Espanja
Substantiivi
raja f.
- (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
- sälö, lastu
- (alatyyliä, Chile) persvako
- (alatyyliä, Espanja) naisen ulkosynnyttimet
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
- raja Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)
Hindi
Latinisointi
rājā
- transkriptio sanasta राजा
Indonesia
Substantiivi
raja
Kroaatti
Substantiivi
raja
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta raj
Malaiji
Substantiivi
raja
Viro
Substantiivi
raja (gen raja, part raja)
Liittyvät sanat
Synonyymit
Substantiivi
raja
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta rada
Viitteet
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.