Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rajapyykki | rajapyykit |
genetiivi | rajapyykin | rajapyykkien (rajapyykkein) |
partitiivi | rajapyykkiä | rajapyykkejä |
akkusatiivi | rajapyykki; rajapyykin |
rajapyykit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rajapyykissä | rajapyykeissä |
elatiivi | rajapyykistä | rajapyykeistä |
illatiivi | rajapyykkiin | rajapyykkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rajapyykillä | rajapyykeillä |
ablatiivi | rajapyykiltä | rajapyykeiltä |
allatiivi | rajapyykille | rajapyykeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rajapyykkinä | rajapyykkeinä |
translatiivi | rajapyykiksi | rajapyykeiksi |
abessiivi | rajapyykittä | rajapyykeittä |
instruktiivi | – | rajapyykein |
komitatiivi | – | rajapyykkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | rajapyyki- | |
vahva vartalo | rajapyykki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Kirjallisuudessa sanaa rajapyykki on käyttänyt ensimmäisen kerran Forseen 1738.[1]