raunio

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan raunio merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan raunio sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten raunio sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta raunio on tässä. Sanan raunio määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananraunio määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

raunio

Substantiivi

raunio (3)

  1. suurehko kivikasa, kiviröykkiö
    Pellosta raivatut kivet kasattiin kiviraunioksi, toisinaan aidaksi.
  2. (arkkitehtuuri) hävitetyn tai sortuneen rakennuksen t. rakennusryhmän yl. kiviset jäänteet, yleensä monikossa rauniot
  3. (kuvaannollisesti) rappeutunut ihminen

Ääntäminen

  • IPA: /ˈrɑu̯nio/
  • tavutus: rau‧ni‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raunio rauniot
genetiivi raunion raunioiden
raunioitten
partitiivi rauniota raunioita
akkusatiivi raunio;
raunion
rauniot
sisäpaikallissijat
inessiivi rauniossa raunioissa
elatiivi rauniosta raunioista
illatiivi raunioon raunioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rauniolla raunioilla
ablatiivi rauniolta raunioilta
allatiivi rauniolle raunioille
muut sijamuodot
essiivi rauniona raunioina
translatiivi raunioksi raunioiksi
abessiivi rauniotta raunioitta
instruktiivi raunioin
komitatiivi raunioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raunio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

raunikki, raunioinen, raunioitua, raunioitunut

Johdokset
Yhdyssanat

hermoraunio, ihmisraunio, kiviraunio, lapinraunio, linnanraunio, raunioarvo, rauniokasa, rauniokaupunki, rauniokoira, rauniokumpu, rauniolinna, raunioyrtti

Aiheesta muualla

  • raunio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.