raunio (3)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raunio | rauniot |
genetiivi | raunion | raunioiden raunioitten |
partitiivi | rauniota | raunioita |
akkusatiivi | raunio; raunion |
rauniot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rauniossa | raunioissa |
elatiivi | rauniosta | raunioista |
illatiivi | raunioon | raunioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rauniolla | raunioilla |
ablatiivi | rauniolta | raunioilta |
allatiivi | rauniolle | raunioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rauniona | raunioina |
translatiivi | raunioksi | raunioiksi |
abessiivi | rauniotta | raunioitta |
instruktiivi | – | raunioin |
komitatiivi | – | raunioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | raunio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
vanha germaaninen laina[1]
raunikki, raunioinen, raunioitua, raunioitunut
hermoraunio, ihmisraunio, kiviraunio, lapinraunio, linnanraunio, raunioarvo, rauniokasa, rauniokaupunki, rauniokoira, rauniokumpu, rauniolinna, raunioyrtti