raunioitunut
|
|
raunioitunut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | raunioitunut | raunioituneet |
genetiivi | raunioituneen | raunioituneiden raunioituneitten |
partitiivi | raunioitunutta | raunioituneita |
akkusatiivi | raunioitunut; raunioituneen |
raunioituneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | raunioituneessa | raunioituneissa |
elatiivi | raunioituneesta | raunioituneista |
illatiivi | raunioituneeseen | raunioituneisiin raunioituneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | raunioituneella | raunioituneilla |
ablatiivi | raunioituneelta | raunioituneilta |
allatiivi | raunioituneelle | raunioituneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | raunioituneena | raunioituneina |
translatiivi | raunioituneeksi | raunioituneiksi |
abessiivi | raunioituneetta | raunioituneitta |
instruktiivi | – | raunioitunein |
komitatiivi | – | raunioituneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | raunioitunee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
raunioitunut- |