remmi (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | remmi | remmit |
genetiivi | remmin | remmien (remmein) |
partitiivi | remmiä | remmejä |
akkusatiivi | remmi; remmin |
remmit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | remmissä | remmeissä |
elatiivi | remmistä | remmeistä |
illatiivi | remmiin | remmeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | remmillä | remmeillä |
ablatiivi | remmiltä | remmeiltä |
allatiivi | remmille | remmeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | remminä | remmeinä |
translatiivi | remmiksi | remmeiksi |
abessiivi | remmittä | remmeittä |
instruktiivi | – | remmein |
komitatiivi | – | remmeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | remmi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
nykyruotsin rem tai varhaisemman uusruotsin rem/reem/reim[1]
juopporemmi, nahkaremmi, nilkkaremmi, rantaremmi, remmikenkä, rähinäremmi