reuhka

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan reuhka merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan reuhka sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten reuhka sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta reuhka on tässä. Sanan reuhka määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananreuhka määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

reuhka (9)[1]

  1. (arkikieltä) vanha, rikkinäinen tai kovin kulunut päähine
  2. (arkikieltä) karvahattu, karvalakki
  3. (arkikieltä, harvinainen) lähes loppuun käytetty muu vaatekappale

Ääntäminen

  • IPA: /ˈreu̯hkɑ/
  • tavutus: reuh‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reuhka reuhkat
genetiivi reuhkan reuhkojen
(reuhkain)
partitiivi reuhkaa reuhkoja
akkusatiivi reuhka;
reuhkan
reuhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi reuhkassa reuhkoissa
elatiivi reuhkasta reuhkoista
illatiivi reuhkaan reuhkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reuhkalla reuhkoilla
ablatiivi reuhkalta reuhkoilta
allatiivi reuhkalle reuhkoille
muut sijamuodot
essiivi reuhkana reuhkoina
translatiivi reuhkaksi reuhkoiksi
abessiivi reuhkatta reuhkoitta
instruktiivi reuhkoin
komitatiivi reuhkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reuhka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

< venäjä[2]

Liittyvät sanat

Lähikäsitteet
Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • reuhka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.