rikko
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan rikko merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan rikko sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten rikko sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta rikko on tässä. Sanan rikko määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananrikko määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
Ääntäminen
- IPA: /ˈrikːo/
- tavutus: rik‧ko
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikko | rikot |
| genetiivi | rikon | rikkojen |
| partitiivi | rikkoa | rikkoja |
| akkusatiivi | rikko; rikon |
rikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikossa | rikoissa |
| elatiivi | rikosta | rikoista |
| illatiivi | rikkoon | rikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikolla | rikoilla |
| ablatiivi | rikolta | rikoilta |
| allatiivi | rikolle | rikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkona | rikkoina |
| translatiivi | rikoksi | rikoiksi |
| abessiivi | rikotta | rikoitta |
| instruktiivi | – | rikoin |
| komitatiivi | – | rikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riko- | |
| vahva vartalo | rikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
(myös kasvinnimenä) johdos sanasta rikkoa[2]
Käännökset
2. Saxifraga-suvun kasvi
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: rikkonainen
- adverbit: rikkoen, rikkovasti
- verbit: rikkoa, rikkoontua, rikkoutua
Yhdyssanat
haaksirikko, kelirikko, kilpirikko, kivirikko, konerikko, nivelrikko, papurikko, pyörärikko, raajarikko, rajarikko, rengasrikko, rikkokasvit, siipirikko, suksirikko, tyylirikko, vararikko, vesirikko, välirikko
Aiheesta muualla
- rikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.