romani

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan romani merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan romani sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten romani sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta romani on tässä. Sanan romani määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananromani määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: romaani, Romani, romaní

Suomi

Substantiivi

romani
Kielikoodit
ISO 639-1:
ISO 639-2:
ISO 639-3:rom
Wikisanakirja
Aineisto:Romanin kieli

romani (6)[1]

  1. Pohjois-Intiasta aikoinaan lähteneen kiertolaiskansan jäsen, mustalainen, romaniheimon jäsen
  2. romanin kieli, romanikieli (kielitunnus: rom), indoarjalainen kieli, jota romanit puhuvat
  3. Suomen romanikieli (kielitunnus: rmf), puhujia Suomessa ja Ruotsissa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈromɑni/
  • tavutus: ro‧ma‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romani romanit
genetiivi romanin romanien
romaneiden
romaneitten
partitiivi romania romaneita
romaneja
akkusatiivi romani;
romanin
romanit
sisäpaikallissijat
inessiivi romanissa romaneissa
elatiivi romanista romaneista
illatiivi romaniin romaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi romanilla romaneilla
ablatiivi romanilta romaneilta
allatiivi romanille romaneille
muut sijamuodot
essiivi romanina romaneina
translatiivi romaniksi romaneiksi
abessiivi romanitta romaneitta
instruktiivi romanein
komitatiivi romaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo romani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

  • romanikielinen rom ('mies', 'ihminen'). Nimitys hyväksyttiin kansanryhmälle romanien konferenssissa Lontoossa 1971.

Käännökset

Liittyvät sanat

Kieli
Yhdyssanat

romanikulttuuri, romanimies, romaniväestö, romaniyhteisö

Aiheesta muualla

Latina

Adjektiivi

rōmānī

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta rōmānus
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta rōmānus
  3. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin nominatiivimuoto sanasta rōmānus

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6