manne

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan manne merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan manne sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten manne sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta manne on tässä. Sanan manne määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananmanne määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Manne

Suomi

Substantiivi

manne (8)

  1. (halventava, rasistinen) varsinkin miespuolinen romani

Ääntäminen

  • IPA: /ˈmɑnːe/
  • tavutus: man‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manne mannet
genetiivi mannen mannejen
(mannein)
partitiivi mannea manneja
akkusatiivi manne;
mannen
mannet
sisäpaikallissijat
inessiivi mannessa manneissa
elatiivi mannesta manneista
illatiivi manneen manneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mannella manneilla
ablatiivi mannelta manneilta
allatiivi mannelle manneille
muut sijamuodot
essiivi mannena manneina
translatiivi manneksi manneiksi
abessiivi mannetta manneitta
instruktiivi mannein
komitatiivi manneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manne-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

meikämanne

Aiheesta muualla

  • manne Kielitoimiston sanakirjassa

Afrikaans

Substantiivi

manne

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta man

Eteläsaame

Pronomini

manne

  1. (persoonapronomini) minä

Italia

Substantiivi

manne

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta manna

Keskienglanti

Pronomini

manne

  1. rinnakkaismuoto sanasta man

Substantiivi

manne

  1. rinnakkaismuoto sanasta mon

Keskihollanti

Substantiivi

manne m./f.

  1. punottu kori

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

Latina

Substantiivi

manne f.

  1. manna

Etymologia

  • samaa tarkoittavasta muinaiskreikan sanasta μάννα

Substantiivi

manne

  1. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta mannus

Oksitaani

Substantiivi

manne m.

  1. aika

Pohjoissaame

Adverbi

manne

  1. miksi

Aiheesta muualla

  • manne Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Verbi

manne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin kaksikon ensimmäisen persoonan preesens verbistä mannat
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon kolmannen persoonan imperfekti verbistä mannat

Ranska

Substantiivi

manne f. (monikko mannes)

  1. manna
    les jeux télévisés, manne pour les chaînes de télévision
    televisioidut kisat, mannaa tv-kanaville
  2. odottamaton siunaus, positiivinen yllätys

Etymologia

  • suoralaina latinasta

Substantiivi

manne f. (monikko mannes)

  1. suuri punottu kori

Etymologia

  • suoralaina keskihollannista

Aiheesta muualla

  • manne Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Saksa

Verbi

manne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mannen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mannen