Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruisrääkkä | ruisrääkät |
genetiivi | ruisrääkän | ruisrääkkien (ruisrääkkäin) |
partitiivi | ruisrääkkää | ruisrääkkiä |
akkusatiivi | ruisrääkkä; ruisrääkän |
ruisrääkät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruisrääkässä | ruisrääkissä |
elatiivi | ruisrääkästä | ruisrääkistä |
illatiivi | ruisrääkkään | ruisrääkkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruisrääkällä | ruisrääkillä |
ablatiivi | ruisrääkältä | ruisrääkiltä |
allatiivi | ruisrääkälle | ruisrääkille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruisrääkkänä | ruisrääkkinä |
translatiivi | ruisrääkäksi | ruisrääkiksi |
abessiivi | ruisrääkättä | ruisrääkittä |
instruktiivi | – | ruisrääkin |
komitatiivi | – | ruisrääkkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ruisrääkä- | |
vahva vartalo | ruisrääkkä- | |
konsonantti- vartalo |
- |
yhdyssana sanoista ruis ja rääkkä; Kirjakielessä sana on mainittu ensi kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745 muodossa ”ruwisrääckä”.[2]
|
|