selvä

Katso myös: selva

selvä (10) (komparatiivi selvempi, superlatiivi selvin) (taivutus)

1. helposti erottuva, helposti havaittava, helposti tunnistettava

   Tuohan on selvä hömötiainen.

   Nuo ovat selvät suden jäljet.

2. täsmällinen, helppotajuinen, ymmärrettävä

   Sain selvät ohjeet.

3. ilmeinen, kiistaton

   Siinä on selvä ero.

4. helposti nähtävä, havaittava tai erottuva
5. sellainen, joka ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena, joka on selvin päin
6. ratkennut, selvinnyt, selkiytynyt; ymmärretty

   Onko asia nyt selvä?

• IPA: /ˈselʋæ/,

• tavutus: sel‧vä

Asioiden epäselvyyden puuttumisesta kielenhuollollinen suositus on sana selvä sanan selkeä sijasta. Sen paremmuutta sanavalintana tähdentää se, että siitä on mahdollista muodostaa vastakohta epäselvä sekä erilaisia korostusmuotoja kuten ilmiselvä, itsestäänselvä ja päivänselvä, joita sanasta selkeä ei pysty vastaavasti muodostamaan.

• raitis
• selkeä
• selkiintyä
• selkiytyä
• selventäminen
• selvin päin
• selvitä
• selviäminen
• selvinneenä
• selvinnyt

• epäselvä

• adverbit: selvästi
• substantiivit: selvyys
• verbit: selventyä, selventyä, selventää, selvetä, selvitellä, selvittää, selvätä

epäselvä, ilmiselvä, päivänselvä, selväkieli, vesiselvä

selvä

1. ilmaisee suostumusta tai ymmärtämistä

   Selvä! Tehdään niin.

• Selvä kuin pläkki
• ottaa selvää
  1. selvittää, hankkia tietoonsa
• tehdä selvää
  1. (arkikieltä) tuhota, tehdä selvää jälkeä
  2. (arkikieltä) tappaa
• saada selville
  1. keksiä, selvittää

• selvä Kielitoimiston sanakirjassa