Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | shakki | shakit |
genetiivi | shakin | shakkien (shakkein) |
partitiivi | shakkia | shakkeja |
akkusatiivi | shakki; shakin |
shakit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | shakissa | shakeissa |
elatiivi | shakista | shakeista |
illatiivi | shakkiin | shakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | shakilla | shakeilla |
ablatiivi | shakilta | shakeilta |
allatiivi | shakille | shakeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | shakkina | shakkeina |
translatiivi | shakiksi | shakeiksi |
abessiivi | shakitta | shakeitta |
instruktiivi | – | shakein |
komitatiivi | – | shakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | shaki- | |
vahva vartalo | shakki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Kielenhuollon käsikirjan (Iisa & al. 2006) mukaan yleisesti äänteen /ʃ/ ensisijainen merkitsemistapa on š, ja sh on vasta toissijainen merkintätapa. Shakkiharrastajat ovat halunneet käyttää muotoa shakki, mutta myös muoto šakki on hyväksyttävä. Helsingin yliopiston yleinen suomalainen asiasanasto (YSA) suosittaa muotoa shakki. Kielitoimiston sanakirja (2006) toteaa vain, että kirjoitusasulle šakki on rinnakkainen muoto shakki.
|