sivu
sivu
sivu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sivu | sivut |
genetiivi | sivun | sivujen |
partitiivi | sivua | sivuja |
akkusatiivi | sivu; sivun |
sivut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sivussa | sivuissa |
elatiivi | sivusta | sivuista |
illatiivi | sivuun | sivuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sivulla | sivuilla |
ablatiivi | sivulta | sivuilta |
allatiivi | sivulle | sivuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sivuna | sivuina |
translatiivi | sivuksi | sivuiksi |
abessiivi | sivutta | sivuitta |
instruktiivi | – | sivuin |
komitatiivi | – | sivuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sivu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
alkusivu, etusivu, hömppäsivu, ilmoitussivu, julkisivu, kirjansivu, kokosivu, kotisivu, loppusivu, mielipidesivu, muistisivu, nimisivu, nimiösivu, painosivu, perhesivu, pääsivu, savusivu, siansivu, sisäsivu, sivuaallokko, sivuaine, sivuajatus, sivualttari, sivuammatti, sivuansio, sivuapteekki, sivuasia, sivuaskel, sivuaurinko, sivuelinkeino, sivuhaara, sivuhalkio, sivuhenkilö, sivuhomma, sivuhuomautus, sivuhuone, sivuhyppy, sivuikkuna, sivuilmiö, sivujoki, sivujuoni, sivujuonne, sivukappale, sivukatu, sivukautta, sivukierre, sivukirjasto, sivukonttori, sivukulu, sivukuva, sivulaiva, sivulaukku, sivulause, sivuleikkuri, sivuleikkurit, sivuliike, sivullepäin, sivulletaivutus, sivultapäin, sivuluisu, sivuluku, sivumaku, sivumeri, sivumerkitys, sivumyymälä, sivumäärä, sivuontelo, sivuosa, sivuotsikko, sivuovi, sivupaino, sivuperintö, sivupersoona, sivuperäsin, sivupinta, sivupolku, sivupöytä, sivuraide, sivurakennus, sivusauma, sivuseikka, sivuseinä, sivusuunta, sivutaivutus, sivutasku, sivuteema, sivutie, sivutoimi, sivutuote, sivutuuli, sivutyö, sivu-uoma, sivuvaaka, sivuvaikutus, sivuvaimo, sivuvakain, sivuvalo, sivuvaunu, sivuverho, sivuvirka, sivuvirta, sivuvivahde, sivuääni, takasivu, tiensivu, ulkosivu, urheilusivu, verkkosivu