sola

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan sola merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan sola sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten sola sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta sola on tässä. Sanan sola määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanansola määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Sola, söla

Suomi

sola

Substantiivi

sola (10)

  1. kapea kuilu korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden välissä
    Tie kulkee vuorten välisessä solassa.
    Rakennusten välinen sola on varattu palokujalle.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈsolɑ/
  • tavutus: so‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sola solat
genetiivi solan solien
(solain)
partitiivi solaa solia
akkusatiivi sola;
solan 		solat
sisäpaikallissijat
inessiivi solassa solissa
elatiivi solasta solista
illatiivi solaan soliin
ulkopaikallissijat
adessiivi solalla solilla
ablatiivi solalta solilta
allatiivi solalle solille
muut sijamuodot
essiivi solana solina
translatiivi solaksi soliksi
abessiivi solatta solitta
instruktiivi – solin
komitatiivi – soline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia

Käännökset

1. kapea reitti korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden välissä

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • sola Kielitoimiston sanakirjassa
  • sola Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum

Espanja

Adjektiivi

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Esperanto

Adverbi

sola

  1. yksin

Ido

Adverbi

sola

  1. yksin

Italia

Adjektiivi

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Substantiivi

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Latina

Substantiivi

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta solum

Puola

Substantiivi

sola f.

  1. meriantura (Solea solea)

Viitteet

  1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. sola.
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot