sopinut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sopinut | sopineet |
genetiivi | sopineen | sopineiden sopineitten |
partitiivi | sopinutta | sopineita |
akkusatiivi | sopinut; sopineen | sopineet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sopineessa | sopineissa |
elatiivi | sopineesta | sopineista |
illatiivi | sopineeseen | sopineisiin sopineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sopineella | sopineilla |
ablatiivi | sopineelta | sopineilta |
allatiivi | sopineelle | sopineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sopineena | sopineina |
translatiivi | sopineeksi | sopineiksi |
abessiivi | sopineetta | sopineitta |
instruktiivi | – | sopinein |
komitatiivi | – | sopineine |