sovittava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sovittava | sovittavat |
genetiivi | sovittavan | sovittavien (sovittavain) |
partitiivi | sovittavaa | sovittavia |
akkusatiivi | sovittava; sovittavan | sovittavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sovittavassa | sovittavissa |
elatiivi | sovittavasta | sovittavista |
illatiivi | sovittavaan | sovittaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sovittavalla | sovittavilla |
ablatiivi | sovittavalta | sovittavilta |
allatiivi | sovittavalle | sovittaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sovittavana | sovittavina |
translatiivi | sovittavaksi | sovittaviksi |
abessiivi | sovittavatta | sovittavitta |
instruktiivi | – | sovittavin |
komitatiivi | – | sovittavine |
sovittava
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sovittava | sovittavat |
genetiivi | sovittavan | sovittavien (sovittavain) |
partitiivi | sovittavaa | sovittavia |
akkusatiivi | sovittava; sovittavan | sovittavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sovittavassa | sovittavissa |
elatiivi | sovittavasta | sovittavista |
illatiivi | sovittavaan | sovittaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sovittavalla | sovittavilla |
ablatiivi | sovittavalta | sovittavilta |
allatiivi | sovittavalle | sovittaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sovittavana | sovittavina |
translatiivi | sovittavaksi | sovittaviksi |
abessiivi | sovittavatta | sovittavitta |
instruktiivi | – | sovittavin |
komitatiivi | – | sovittavine |