Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sulake | sulakkeet |
genetiivi | sulakkeen | sulakkeiden sulakkeitten |
partitiivi | sulaketta | sulakkeita |
akkusatiivi | sulake; sulakkeen |
sulakkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sulakkeessa | sulakkeissa |
elatiivi | sulakkeesta | sulakkeista |
illatiivi | sulakkeeseen | sulakkeisiin sulakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sulakkeella | sulakkeilla |
ablatiivi | sulakkeelta | sulakkeilta |
allatiivi | sulakkeelle | sulakkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sulakkeena | sulakkeina |
translatiivi | sulakkeeksi | sulakkeiksi |
abessiivi | sulakkeetta | sulakkeitta |
instruktiivi | – | sulakkein |
komitatiivi | – | sulakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sulakkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sulaket- |
Uudissana sulaa + -ke 1900-luvun ensikymmeneltä.[1] Sana perustuu laitteen toimintaperiaatteeseen, jossa metallilanka laitteen sisällä sulaa ja aiheuttaa virtapiirin katkeamisen virran lämmitessä liikaa.
|
|
automaattisulake, lasiputkisulake, lämpösulake, sulakeautomaatti, sulaketaulu, suurjännitesulake, tulppasulake