vika

vika (9)

1. (arkikieltä) viimeinen

   Tämä on kyllä vika kerta, kun astun jalallani tähän mestaan!

• eka
• tokavika

• vika Kielitoimiston sanakirjassa

vika (9-D) (monikko viat)

1. toimintahäiriö

   Vika on keskeyttänyt prosessin.

2. virhe, puute

   Onko autossa vikoja?

3. syy

   Se ei ollut minun vikani.

4. (arkikieltä) viimeinen

   Jäin vikaksi!

• IPA: /ˈʋikɑ/

• tavutus: vi‧ka

• häiriö
• vamma
• vaurio

• adjektiivit: viallinen, viaton
• substantiivit: viallisuus, vikaisuus

jalkavika, kehitysvika, konevika, kulumisvika, kuulovika, käsivika, laatuvika, linjavika, lonkkavika, läppävika, moottorivika, pikkuvika, pintavika, puhevika, purentavika, rakennevika, ryhtivika, selkävika, sukuvika, sydänhermovika, sydänvika, syntymävika, sähkövika, tekovika, valmistusvika, valuvika, vikahälytys, vikailmoitus, vikakierre, vikapaikka, vikapisto, vikapää, vikasieto, vikasietoisuus, vikasoitto, vikatiheys, vikatikki, vikatilanne, vikatilasto, vikavalo, värivika, ässävika

• vika Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 511 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

vika f.

1. viikko

vȉka f. 

1. huuto, huutomyrsky

• vikati

• vȉka Hrvatski jezični portal
• vȉka Školski rječnik hrvatskoga jezika

vika (epäsäännöllinen)

1. taittaa; laskostaa
2. refl.: vika sig taipua (myös kuvaannollisesti)

   Brå viker sig för politisk press (svd.se)

   Brå taipuu poliittisen painostuksen alla.

3. varata, järjestää

   vika en plats

   Bolaget viker en psykiatrisk sjukskötare för att på kort varsel ge samtalsstöd till läkarens patienter. (Hbl)

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vika
• passiivin infinitiivi: vikas
• aktiivin part. prees: vikande
• passiivin part. prees: vikandes
• part. perf.: yl. viken, n. viket, määr./mon. vikna

tai

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vika
• passiivin infinitiivi: vikas
• aktiivin part. prees: vikande
• passiivin part. prees: vikandes
• part. perf.: yl. vikt, n. vikt, määr./mon. vikta

• vika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)