syy (18)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syy | syyt |
genetiivi | syyn | syiden syitten |
partitiivi | syytä | syitä |
akkusatiivi | syy; syyn |
syyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syyssä | syissä |
elatiivi | syystä | syistä |
illatiivi | syyhyn | syihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syyllä | syillä |
ablatiivi | syyltä | syiltä |
allatiivi | syylle | syille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syynä | syinä |
translatiivi | syyksi | syiksi |
abessiivi | syyttä | syittä |
instruktiivi | – | syin |
komitatiivi | – | syine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syy- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Syy on suomensukuisissa kielissä omaperäinen sana, joka on tarkoittanut alun perin ’säiettä’, kuten sanassa lihassyy. Sanalle on kehittynyt myös toinen merkitys ’aiheuttaja’. Merkityksen muunnoksen selittää käsitys, että aiheuttaja löytyy ikään kuin jälkiä tai johtolankaa, siis säiettä seuraamalla.
alkusyy, hermosyy, järkisyy, kasvisyy, kuolemansyy, kuolinsyy, lihassyy, niinisyy, omantunnonsyy, osasyy, perussyy, poikkisyy, puunsyy, puusyy, syypää, syy-seuraussuhde, syysuhde, syy-yhteys, taustasyy, tekosyy, terveyssyy, vakaumussyy