viimeinen (38) (superlatiivi viimeisin)
viimeinen (38) (monikko viimeiset)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viimeinen | viimeiset |
| genetiivi | viimeisen | viimeisten viimeisien |
| partitiivi | viimeistä | viimeisiä |
| akkusatiivi | viimeinen; viimeisen |
viimeiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viimeisessä | viimeisissä |
| elatiivi | viimeisestä | viimeisistä |
| illatiivi | viimeiseen | viimeisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viimeisellä | viimeisillä |
| ablatiivi | viimeiseltä | viimeisiltä |
| allatiivi | viimeiselle | viimeisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viimeisenä (viimeisnä) |
viimeisinä |
| translatiivi | viimeiseksi | viimeisiksi |
| abessiivi | viimeisettä | viimeisittä |
| instruktiivi | – | viimeisin |
| komitatiivi | – | viimeisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viimeise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viimeis- | |