viimeinen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word viimeinen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word viimeinen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say viimeinen in singular and plural. Everything you need to know about the word viimeinen you have here. The definition of the word viimeinen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofviimeinen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Alternative forms

Etymology

From Proto-Finnic *viimeinen, equivalent to viime +‎ -inen.

Pronunciation

Adjective

viimeinen (no comparative, superlative viimeisin)

  1. last, final
    Synonyms: (colloquial) vika, vikka, vimonen, vimppa
    Antonyms: ensimmäinen, (colloquial) eka
    toiseksi viimeinen ― second last
    Kukaan ei ottanut viimeistä palaa.
    None took the last piece.
  2. dying (pertaining to the moments before death)
    Hänen viimeiset sanansa koskivat hänen äitiään.
    His dying words were of his mother.

Usage notes

  • Adjectives referring to positions further from the last can be formed by combining the translative form of the appropriate ordinal number and viimeinen (“last”):
    toiseksi viimeinen ― second last, second-to-last, next-to-last, penultimate
    kolmanneksi viimeinen ― third last, third to last, antepenultimate
    kymmenenneksi viimeinen ― tenth to last
  • This adjective has a superlative form but no comparative form.

Declension

Inflection of viimeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative viimeinen viimeiset
genitive viimeisen viimeisten
viimeisien
partitive viimeistä viimeisiä
illative viimeiseen viimeisiin
singular plural
nominative viimeinen viimeiset
accusative nom. viimeinen viimeiset
gen. viimeisen
genitive viimeisen viimeisten
viimeisien
partitive viimeistä viimeisiä
inessive viimeisessä viimeisissä
elative viimeisestä viimeisistä
illative viimeiseen viimeisiin
adessive viimeisellä viimeisillä
ablative viimeiseltä viimeisiltä
allative viimeiselle viimeisille
essive viimeisenä viimeisinä
translative viimeiseksi viimeisiksi
abessive viimeisettä viimeisittä
instructive — viimeisin
comitative — viimeisine
Possessive forms of viimeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative viimeiseni viimeiseni
accusative nom. viimeiseni viimeiseni
gen. viimeiseni
genitive viimeiseni viimeisteni
viimeisieni
partitive viimeistäni viimeisiäni
inessive viimeisessäni viimeisissäni
elative viimeisestäni viimeisistäni
illative viimeiseeni viimeisiini
adessive viimeiselläni viimeisilläni
ablative viimeiseltäni viimeisiltäni
allative viimeiselleni viimeisilleni
essive viimeisenäni viimeisinäni
translative viimeisekseni viimeisikseni
abessive viimeisettäni viimeisittäni
instructive — —
comitative — viimeisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative viimeisesi viimeisesi
accusative nom. viimeisesi viimeisesi
gen. viimeisesi
genitive viimeisesi viimeistesi
viimeisiesi
partitive viimeistäsi viimeisiäsi
inessive viimeisessäsi viimeisissäsi
elative viimeisestäsi viimeisistäsi
illative viimeiseesi viimeisiisi
adessive viimeiselläsi viimeisilläsi
ablative viimeiseltäsi viimeisiltäsi
allative viimeisellesi viimeisillesi
essive viimeisenäsi viimeisinäsi
translative viimeiseksesi viimeisiksesi
abessive viimeisettäsi viimeisittäsi
instructive — —
comitative — viimeisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative viimeisemme viimeisemme
accusative nom. viimeisemme viimeisemme
gen. viimeisemme
genitive viimeisemme viimeistemme
viimeisiemme
partitive viimeistämme viimeisiämme
inessive viimeisessämme viimeisissämme
elative viimeisestämme viimeisistämme
illative viimeiseemme viimeisiimme
adessive viimeisellämme viimeisillämme
ablative viimeiseltämme viimeisiltämme
allative viimeisellemme viimeisillemme
essive viimeisenämme viimeisinämme
translative viimeiseksemme viimeisiksemme
abessive viimeisettämme viimeisittämme
instructive — —
comitative — viimeisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative viimeisenne viimeisenne
accusative nom. viimeisenne viimeisenne
gen. viimeisenne
genitive viimeisenne viimeistenne
viimeisienne
partitive viimeistänne viimeisiänne
inessive viimeisessänne viimeisissänne
elative viimeisestänne viimeisistänne
illative viimeiseenne viimeisiinne
adessive viimeisellänne viimeisillänne
ablative viimeiseltänne viimeisiltänne
allative viimeisellenne viimeisillenne
essive viimeisenänne viimeisinänne
translative viimeiseksenne viimeisiksenne
abessive viimeisettänne viimeisittänne
instructive — —
comitative — viimeisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative viimeisensä viimeisensä
accusative nom. viimeisensä viimeisensä
gen. viimeisensä
genitive viimeisensä viimeistensä
viimeisiensä
partitive viimeistään
viimeistänsä 		viimeisiään
viimeisiänsä
inessive viimeisessään
viimeisessänsä 		viimeisissään
viimeisissänsä
elative viimeisestään
viimeisestänsä 		viimeisistään
viimeisistänsä
illative viimeiseensä viimeisiinsä
adessive viimeisellään
viimeisellänsä 		viimeisillään
viimeisillänsä
ablative viimeiseltään
viimeiseltänsä 		viimeisiltään
viimeisiltänsä
allative viimeiselleen
viimeisellensä 		viimeisilleen
viimeisillensä
essive viimeisenään
viimeisenänsä 		viimeisinään
viimeisinänsä
translative viimeisekseen
viimeiseksensä 		viimeisikseen
viimeisiksensä
abessive viimeisettään
viimeisettänsä 		viimeisittään
viimeisittänsä
instructive — —
comitative — viimeisineen
viimeisinensä

Derived terms

References

  1. ^ Auli Hakulinen with Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen, and Irja Alho (2004) “§ 300 Komparatiivin ja superlatiivin muodostus”, in Iso suomen kielioppi‎, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, →ISBN

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia