Katso myös: sumó, šumo |
sumo (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sumo | sumot |
genetiivi | sumon | sumojen |
partitiivi | sumoa | sumoja |
akkusatiivi | sumo; sumon |
sumot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sumossa | sumoissa |
elatiivi | sumosta | sumoista |
illatiivi | sumoon | sumoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sumolla | sumoilla |
ablatiivi | sumolta | sumoilta |
allatiivi | sumolle | sumoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sumona | sumoina |
translatiivi | sumoksi | sumoiksi |
abessiivi | sumotta | sumoitta |
instruktiivi | – | sumoin |
komitatiivi | – | sumoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sumo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
sumo m., suma f. (monikko sumos m., sumas f.)
sumo m.
sumo (yks. akk. sumon; mon. sumoj, mon. akk. sumojn)
sumo (yksikön akkusatiivi sumon; monikko sumi, monikon akkusatiivi sumin)
sūmō (III) (akt. prees. inf. sūmere, ind. perf. y. 1. p. sūmpsī, part. perf. sūmptus) (taivutus)
sumo m., suma f. (monikko sumos m., sumas f.)
sumo m.