Katso myös: Summa |
summa (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | summa | summat |
genetiivi | summan | summien (summain) |
partitiivi | summaa | summia |
akkusatiivi | summa; summan |
summat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | summassa | summissa |
elatiivi | summasta | summista |
illatiivi | summaan | summiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | summalla | summilla |
ablatiivi | summalta | summilta |
allatiivi | summalle | summille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | summana | summina |
translatiivi | summaksi | summiksi |
abessiivi | summatta | summitta |
instruktiivi | – | summin |
komitatiivi | – | summine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | summa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin ja keskialasaksan kautta latinasta[1]
arviosumma, jakosumma, kokonaissumma, korvaussumma, könttisumma, könttäsumma, loppusumma, lunastussumma, palkintosumma, palkkasumma, rahasumma, siirtosumma, summakauppa, summavektori, urakkasumma, vakuutussumma, vekselisumma, vektorisumma, velkasumma, veloitussumma, voittosumma, välisumma
summa (monikko summas tai summae)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
nominatiivi | summa | summae |
akkusatiivi | summam | summās |
genetiivi | summae | summārum |
datiivi | summae | summīs |
ablatiivi | summā | summīs |
summa f. (1)
summa yl. (1) (yks. määr. summan , mon. epämäär. summor , mon. määr. summorna )
summa
summa (gen. summa, part. summat)