teta f.
tȅta f. (mon. gen. tétā)
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | teta | tete |
| genetiivi | tete | teta |
| datiivi-lokatiivi | teti | tetama |
| akkusatiivi | tetu | tete |
| vokatiivi | teto | tete |
| instrumentaali | tetom | tetama |
têta f.
| yksikkö | kaksikko | monikko | |
| nominatiivi | teta | teti | tete |
| genetiivi | tete | tet | tet |
| datiivi | teti | tetama | tetam |
| akkusatiivi | teto | teti | tete |
| lokatiivi | teti | tetah | tetah |
| instrumentaali | teto | tetama | tetami |
teta f.
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi | teta | tety |
| genetiivi | tety | tet |
| datiivi | tetě | tetám |
| akkusatiivi | tetu | tety |
| vokatiivi | teto | tety |
| lokatiivi | tetě | tetách |
| instrumentaali | tetou | tetami |
teta (prees, yks. 3. tedab, imperf. yks. 3. tezi)