Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | unge | unkeet |
genetiivi | unkeen | unkeiden unkeitten |
partitiivi | ungetta | unkeita |
akkusatiivi | unge; unkeen |
unkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | unkeessa | unkeissa |
elatiivi | unkeesta | unkeista |
illatiivi | unkeeseen | unkeisiin unkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | unkeella | unkeilla |
ablatiivi | unkeelta | unkeilta |
allatiivi | unkeelle | unkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | unkeena | unkeina |
translatiivi | unkeeksi | unkeiksi |
abessiivi | unkeetta | unkeitta |
instruktiivi | – | unkein |
komitatiivi | – | unkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | unkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
unget- |
unge
unge
unge yl. (2) (yks. määr. ungen , mon. epämäär. ungar, mon. määr. ungarna )
unge